Meistä on tulossa kunnon mökkiläisiä, viikko sitten piipahdin Kokkolassa ja jälleen olemme menossa. Nyt todellakin yhdessä, koska urakkaa on tiedossa. Sunnuntaimatkaaminen VR:llä on  rauhallisempaa kuin arkena. Kännykät eivät soi, ja somettajat tuntuvat pitävän lepopäivää.  Vaan ukkonen ei pidä, alkumatkalla on melkoinen rytinä. En olisi uskonut, että junavaunuun kuuluu jylinä. Taitaa helle mennä menojaan. Olemme kyllä lähteneet matkaan melkoisin vähin vaattein, uudet kesäsandaalit jalassa ja ohut mekko päällä. Mies oli viisaampi ja puki farkut, mistä kiitti seuraavana päivänä +5  asteessa ja sateessa.

Mutta nyt sunnuntaihin. Visiitin tarkoituksena oli pihan saattaminen kesäkuntoon, laiturin vierittäminen paikoilleen ja vene vesille. Viikossa nurmikko oli ponkaissut maasta, paikoin takapihalla oli n. 10-15 senttinen heinä. Mistä moinen kasvuinto, meille riittäisi pienempikin määrä, ja taas oli tartuttuva haravaan.

Emme ole saaneet kivien vierittämisestä vielä tarpeeksemme,  nyt oli kivikkoryhmä alapihalla raivattava kokonaan uusiksi. Käänsimme kiviä ja lisäsimme multaa, rikkaruohot saivat kyytiä, mutta harmiksemme viime kesän uusista istutuksista osa ei selvinnyt talven yli. Muratit, jotka kotipihalla Lounais-Suomessa talvehtivat hyvin, eivät kestä täällä. Sinivuokot sen sijaan olivat selvinneet. Vanha kanto ei enää keikkunutylimpänä, vaan jättäytyi suosiolla taka-alalle kivikasojen kasvaessa korkeutta. Kivikkopenkin perustaminen ei kyllä mennyt kaikkien sääntöjen mukaan, harsokangasta ei tullut ja multa taitaa olla liian savista, mutta ensi kesänä teemme sen uudestaan , koska maanpinta toivon mukaan korottuu rantaa kohti. Uusia kasvejakin täytyy hankkia, ehkä juhannuksena ryhmä on jo komeampi, eikä pelkkää kiveä ja multaa, jos vain autossa on silloin tilaa kasveille kaiken matkatavara paljouden joukossa.

 

 

 

 

 

 

Sää oli kyllä mitä kurjin kesäsää. Koko aherruksen aikana satoi vettä, vaatteet kastuivat useampaan kertaan. Lopulta oli pantava sauna lämpiämään vaatteiden ja ehkä myös meidän takiamme. Vilu oli tullut luihin ja ytimiin saakka. Päätimme lopulta, että vene saa jäädä vielä kuivalle maalle. Jos vettä tulee koko viikon, niin vene on puolillaan sadevedestä, kun kesäkuu koittaa. Viime kesänä se ei ollut mitenkään harvinaista.  Kesäkuun vieraamme joutuvat nyt itse työntämään veneen vesille, jos veneilykuume iskee.

Laiturin paalujen korkeutta on vaikea arvuutella, joen pinta nousee ja laskee tuulen suunnan  ja myös rankkasateiden mukaan. Viikko sitten vesi oli korkealla, karikko Rävisholmenin suuntaan oli kokonaan veden peittämä, nyt kivikasassa lepuuttelivat lokit jalkojaan. Toivoaksemme veden pinta hiukan nousee, ei kuitenkaan loppukesän 2012 tasolle. Juhannuksena sen näemme.