Mikä muutos kahdessa ja puolessa viikossa.Ei ole suurta eroa Etelä-Suomen ja Kokkolan seudun välillä, vihreyttä kaikkialla. Valitsimme näköjään oikeat päivät Pohjanmaalla matkustamiseen, sillä 20.5 Suomen lämpimin paikkakunta oli Kokkola, 25,6 astetta.Hyvästi pitkät kumisaappaat, jotka olimme varanneet matkaan laiturin laskua varten.(Karskit) miehet seisoivat paljasjaloin vedessä, ja laituri asettui kauniisti veteen.
Viime vuonna laiturin laskussa ei innokkaista apujoukoista ollut pulaa, ja vatupassi oli kova sana.
Innokkaat apujoukot
Ja sitten muistelot sikseen ja tähän vuoteen. Vene lipui sulavasti vesille, mutta perämoottori teki tenän – jälleen tänäkin vuonna. Nyt jäi meri näkemättä tai ehkäpä moottorin huollon jälkeen.
Iltapäivää oli leppoisaa viettää laiturilla auringossa ja vilvoitella varpaita vedessä. Vielä pari päivää täällä Rödsön ihanissa maisemissa.
Maanantai-ilta oli lämmin, ja saimme nuoren polven innostumaan pyöräretkestä. Kuinka lyhyt matka olikaan Rödsöstä pikkuteitä pitkin Suntinsuulle. Poljimme Halkokarin kautta, tuntui kuin matkanteko olisi ollut pelkkää alamäkeä. Ilta-aurinko helli Suntinrantaa, venevajat olivat uskomattoman punaisia. Hieno pyöräilyreitti pitkin Sutinrantaa jatkui parin vuoden takaisen asuntomessualueen läpi, kohtasimme vanhaa ja uutta Kokkolaa. Oli pakko koukata vielä Neristanin kautta ja ihailla tätä uskomatonta kokonaisuutta. Ilman muutamaa autoa voisi kuvitella olevansa menneessä maailmassa, vahinko vain, että kunnon kamerat eivät tulleet matkaan. Nyt oli tyytyminen kännyköiden kuviin, ja valo alkoi jo häipyä. Tänne palaamme vielä kesämmällä ja silloin kamera mukaan.