Perjantaiaamauna kukonlaulun aikaan herätys ja aikaisimmalla junalla kohti Kokkolaa. Melkein koko junamatkan tihutteli, ja kuvittelin jo itseni läpimärkänä kävelemässä Rödsöhön. Ihme ja kumma luvautut sateet olivat menneet ties mistä Kokkolan ohi. Tuuli oli todella navakkaa,  heilutteli korviksia ihoa vasten, oli pakko riisua ne korvista. Muuta haittaa tuulesta ei ollut, iltapäivällä pelkästään iloa, koska muutama pyykkikoneellinen kuivui hetkessä ja sain lakanat ja pyyhkeet jo illalla kaappiin.

Uskollinen lokki oli palannut jälleen pesimäpuuhiinsa naapuripihan lehtikuusen nokkaan. Kuivausteline sattuu olemaan pahasti linnun reviirillä, ja sieltä se teki jyrkkiä hyökkäyksiä. Sama toistui viime vuonna, vasta loppukesästä sai pyykkiä ripustaa rauhassa. Kamera taisi  olla sen pahin vihollinen, niin tuimasti se kaarteli kohti. Nyt en halunnut peloitella lintuparkaa kameralla, pyykkipinnat olivat sille aivan tarpeeksi.

 

 

 

 

 

 

Multakasa odotteli lapiomiehiä(naisia) yhtä korkeana ja tummanpuhuvana kuin viime kerrallakin. Se saapui 30.4 täsmällisesti niin kuin olimme sen tilanneet, kokonaista 15 kuutiota.Kiitos Haaponiemen Maanrakennus. Kasa sai jäädä niille sijoilleen, vappuiloa riitti niistä kymmenenstä valtavasta kivestä, jotka tuotiin multakuorman jälkeen. Kivivalli saatiin silloin kasatuksi ja on nyt valmiina puolustautumaan jäitä ja veden nousua vastaan. Ensi kevät viimeistään näyttää  onko huhkiminen ja hikoileminen ollut turhaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä reissu on varattu pikku puuhastelulle, ikkunan pesua ja siivousta, mutta ehdin kuitenkin vähän pihallekin. Puksipuut olivat todella menneet huonon näköisiksi. Keväällä, kun siirsin ne ulos varastosta, ne näyttivät kukoistavilta. Kevätaurinko taisi tehdä tuhojaan, vaikka ne saavatkin vain aamuauringon säteitä. Nyt lähti korkeudesta ja leveydestä ainakin kymmenen senttiä. Ensi keväänä olemme taas viisaampia tai sitten joudumme menemään taimikauppaan.

Aikaisempina vuosina olemme tehneet pyörälenkkejä jo useita toukokuuhun mennessä, nyt vasta toin pyörät aurinkoon. Jokainen pyörä sai ilmaa renkaisiin, (kävi ihan työstä pumpata kahdekasan rengasta) ja pääsi pienelle lenkille katsomaan siltaa. Samalla tuli testatuksi vaihteet ja jarrut. Ykköshuoltaja saa ensi kerralla kiristää vaijerit ja öljytä ketjut. Vai tehdäänkö enää niin?

 

 

 

 

 

 

 

 

Palkkioksi kaikesta duunaamisesta soin itselleni kirpputorikierroksen. Joka reissulla on kiva käväistä joissakin Kokkolan kirppiksistä. Pelastusarmeijan Konttitori on ykkösvaihtoehto, mutta usein myös Kirkonmäki on suuntana samoin Pitkänsillankadulla on poikettava pariinkiin paikkaan. Ykköskirppikseltä löytyi yksi pyörämmekin, joka renkaiden vaihdon jälkeen on toiminut moiteettomasti.

Nyt tarttui Konttitorilta jotakin kummaa käteen. En koskaan ole ajatellut hankkivani pihalle mitään koristeita, ei tuulimyllyjä  puhumattakaan tontuista. Pihakaivon ympärillä nököttää kuitenkin nyt kaksi somaa lintua “Heija Sverige” väreissä. Niitä ei voinut vastustaa. Ne ja  valkovuokko mättäät  toivottavat seuraavat vieraat tervetulleeksi.