Neljä kokonaista päivää pihlajanmarjojen loisteessa. Syyspäivät olivat kerrassaan kuin keskikesällä. Oli melkein sääli vetää vene ja laituri maihin, mutta seuraava Rödsön matka saattaisi olla vaikkapa marraskuulla pakkasten aikaan. Nautimme pienestä puuhastelusta pihalla, siirsimme kesäkalusteet   suojaan odottamaan ensi kesää ja ehkä viimeisen kerran tämän vuoden puolella  ruohonleikkurit pääsivät tositoimiin.  Lopultakin tuli myös varaston huopakatto korjatuksi, kunnes ehkä talven lumimassojen myötä alkaa taas vuotaa jostakin liitoksen reunasta. Mitenkähän olisi kokonaan uusi katto!

Mutta nyt ei ole vielä sen aika. Me ja kissamme Ronin nautimme sinisestä taivaasta, lämpimästä säästä ja alkavasta ruskasta töiden lomassa. Kissalle laiturin siirto oli pettymys, sillä aamuisin Roninilla oli ensimmäiseksi tapana rientää laiturille seuraamaan veden kulkua. Nyt viimeisenä aamuna oli melkein kasteltava tassut ja astuttava kapealle hiekkakaistaleelle aivan veden ääreen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Neljään päivään saimme mahdutetuksi ystävien ja sukulaisten tapaamisen lisäksi myös golfaamisen.  Tutustuimme ensimmäistä kertaa Remson 9-reikäiseen golfkenttään Pietarsaaressa. Tulokset eivät olleet mitenkään mairittelevia, mutta pelaaminen ja ulkona liikkuminen oli mukavaa ja rentouttavaa, melkein olisi mennyt vielä kolmas kierros. Tuskin olisimme sen jälkeen enää nousseet autosta, koska nytkin jo jalat olivat sementtiä, kun saavuimme Rödsöhön.

Työntäyteisen kesän jälkeen tämä lyhyt irtiotto arkipäivän toimista tuntui tosi tarpeelliselta, lähdimme mieli levänneenä kohti Etelä-Suomea. Matkassa mukana ystävien poimima puolukkaämpäri.