Ninjan matkassa

Kirjoittanut Lissu Strandén


Tästä matkasta tulee jotakin erikoista, sillä mukanamme on 4-vuotias pikku-ninja. Olemme suosiolla jättäneet remonttisuunnitelmat tuonnemmaksi kevääseen. Nyt ollaan muutama päivä pienen ihmisen ehdoilla. Automatkasta taitaa tulla todella pitkä, jo viiden kilometrin ajon jälkeen tulee kysymys: Koska ollaan perillä Kokkolassa? Myöhäinen lähtö teki kuitenkin tehtävänsä, ja puolessa matkassa uni alkoi tulla silmään.

Kolmen tunnin unien jälkeen  olimme perillä toiveikkaina siirtämään pikku miehen sänkyyn, mutta olikin leikin aika, keskiyöllä. Lego ninjat esiin ja rakentamaan uutta alusta Kaille, punaiselle ninjalle, joka on suosikkihahmo. Uni tuli kuitenkin helposti, kun lupasimme jatkaa heti aamusta.

Voiko olla ihanampaa herätystä kuin pienien käsien taputus poskelle ja hiljaiset kuiskaukset: Mumi herää, nyt on aamu, aletaan leikkiä. Päivä oli touhua täynnä, sisätiloissa ja ulkona. Oli rakennettava jälleen uusia aluksia, korjattava siltaa ja kiivettävä vuorelle Tulimiekka aseena taistelemaan kärmeisiä vastaan.

SILTA8737VUORELLE8759

 

 

 

 

 

 

Yritimme ensimmäisenä päivänä pysyä poissa alapihalta, mutta kimmeltävä vesi rantajään päällä oli houkutteleva. Risuja ja keppejä oli suorastaan pakko heittää veteen ja katsottava minne vesi niitä kuljettaa.  Meiltä se vaati herkeämätöntä silmälläpitoa, vaikka rantapenkat eivät ole jyrkkiä, mutta vain pieni lipsuminen ja vedessä ollaan. Pikku mies keksi oivan keinon,  köysi ympärille ja menoksi. Köyttä tosin ei saanut kiinnittää mihinkään, koska  silloin ei pääse vapaasti liikkumaan.

KÖYDET8800RANNALLA8797

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilmat suosivat meitä jälleen, aurinko paistoi ja lämmitti mukavasti meitä ulkoilijoita. Seuraavana päivänä olimme melkein jokaisen liikenevän hetken ulkona. Kevät lähestyy, ja on mukava huomata, että sieltä ne nousevat jälleen — kolme vuotta sitten istutetut krookukset ja  lumikellot. Kannoimme myös varaston suojista puksipuut rappusille. Olikohan liian raju lämpötilan muutos? Sen näemme myöhemmin.

Rannan nurmikko oli jo niin kuivaa, että päätimme haravoida talvitulvien jäljet. Lehtiä ja muuta roskaa tuli roppakaupalla, melkein puoli peräkärryllistä. Säästymmepä ensi kerralla tältä työltä.

SIIVOUS8803