Seitsemän viikkoa on kulunut kun viimeksi olimme Rödsössä tekemässä syystöitä. Kukapa olisi uskonut, että samat työt jatkuvat vielä marraskuulla.  Loputkin pihakalusteet saivat talvisuojan ja ruohonleikkuri (toivottovasti)  viimeisen pesunsa tämän vuoden puolella.  Viime vuonna lokakuun lopulla teimme jo lumitöitä, maassa oli melkein 10 cm lunta ainakin muutaman päivän. Pakkaspäiviä ei liiemmälti ollut, sillä Perhonjoki virtasi kauniina ja tyynenä valkoisten rantojen välissä. Niin se virtasi tänäkin vuonna, luonnon väriskaala oli vain toinen, rannat toistivat vihreän, ruskean ja harmaan sävyjä.

 

 

 

 

 

 

Tänä syksynä päätimme viedä puksipuut ja kääpiökatajat viileään varastoon talvehtimaan, kaksi edellistä talvea ne saivat selviytyä maahan istutettuna. Viime talvi ei sujunut hyvin, katsotaan miten nyt käy.

Piha oli melkein kokonaan asettunut talviunille, ainoastaan muutama urhea orvokki puski oranssisia kukkiaan lehtikerrosten läpi. Olkoon piha ja lehdet rauhassa, tällä reissulla aika taitaa loppua kesken. Lehdet saavat jäädä lumen alle, ainoastaan kattoränneistä ne on pakko poistaa.

Lauantai-illalla päätimme palkita itseämme hyvällä ruoalla, suuntana Vanhankaupungin Ravintola Neristanissa , tarkempi osoite Isokatu 28. Odotimme makuelämyksiä, niin paljon kehuja olimme kuulleet ja myös lukeneet.  Eikä tarvinnut pettyä, valitsin viiden ruokalajin maistelumenyyn ja seuralainen kolmen ruokalajin menyyn.  Ei syyttä ole kehuttu  Kokkolan helmeksi, palvelu oli todella ensiluokkaista ja annokset kauniita ja maistuvia.  Illemmalla tosin mietimme, että ensi viikolla on taas syytä pitää 5:2  dieettipäiviä, siihen olisi vielä muutama päivä – sitä ennen porkkanakakulle ja kahville löytyi vielä tilaa.