Sunnuntaina 14.7 klo 7.00 matkaan,  ja kerrankin voi ottaa todella rennosti. Valtion Rautatiet kuljettaa meidät turvallisesti perille, on tulossa pikavisiitti Kokkolaan. Ei turhia matkatavaroita, vain reppu selkään ja nauttimaan reilun neljän tunnin matkanteosta.

Kokkolassa on sunnuntaina vain 17 astetta, ja melkoinen tuuli, lähdimme melkein hellevaattein matkaan. Mutta, mutta  pikavisiitin tarkoituksena ei olekaan auringonotto, vaan pihan putsaus. Nurmikon kasvussa ei ole enää sellaista voimaaa kuin alkukesästä, mutta melkein koko päivä kuluu pihalla ja bensaakin on haettava välillä. Nurmikon leikkuu on selkeätä työtä, ei tarvitse miettiä mitä, minkä korren jättää tai minkä kaataa.

Toista on kukkapenkkien kanssa, siellä taistelevat elintilasta perennat, kesäkukat ja luonnonvaraiset lajit, ja jonkun on päätettävä lopputuloksesta. Niittyleinikit ja nokkoset yrittävät ottaa ylivallan kaikista muista kasveista, välillä tuntuu, että meistäkin. Vanhan kannon ympärillä viihtyy myös pieniä ja siroja luonnonvaraisia kasveja. Ketunleipä ja metsätähti siroine valkoisine kukkineen yrittävät sada elintilaa, niitä on vain hiukan autettava. Sienetkin näyttävät pitävän kannosta, ja monet muut tunnistamattomat luonnonvaraiset kasvit. Taidan kaivaa uudelleen kasviopukset esiin ja yrittää tunnistaa lajit.

  

Huomenna olisi palattava takasin kotiin, sitä ennen täytyy kesäkukkia kastella, maa tuntuu tosi kuivalta, ja kasvien on selvittävä pari viikkoa tällä vesimäärällä, jos taivaalta ei tule mitään.

Aamulla herätessä tuntuu tosi oudolta, tässäkö se oli 24 tunnin pikareissu Kokkolaan, mutta saimme tehdyksi mitä pitikin.

Tervetuloa uudet vieraat!