Siitä tuli hiukan toisenlainen “loma” kuin olimme suunnitelleet silloin kesäkuun alkupuolella, kun päätimme varata viikon, työviikon itsellemme. Sen sijaan sanoimmekin jäähyväiset äidille, mummulle ja isomummulle, Mafia kissallemme ja myös tälle kesälle, sillä kesälämpö loppui siihen, kun saavuimme Rödsöhön 17.8. Päivissä oli jo havaittavissa alkavan syksyn alakulo, linnut parveilivat ja suunnittelivat muuttoa, aamukastetta riitti keskipäivään asti. Ja rysät olivat ilmestyneet joelle.

Kesäkuukausina taloa olivat asuttaneet useat matkalaiset, vieraskirjaan oli kirjoitettu terveisiä ja kiitoksia Saksasta kolmeltakin eri paikkakunnalta, Ruotsista ja kotimaasta. Harvinaisen pitkä lämpöjakso oli hellinyt melkein kaikkia vieraitamme, takapihasta ja joesta oli nautittu. Joki oli ollut antelias monin eri tavoin, sieltä haettiin viilennystä, mielenrauhaa ja myös kalansaaliita. Ennätyssaaliin laiturilta  sai Resen perhe, hauella oli pituutta 110cm ja painoa 9.5 kg.

Kesän vierailijoiden kuvasatoa

 

 

 

 

 

 

 

Meillä oli ollut mukavia ja avuliaita vieraita, talo oli pysynyt hyvässä kunnossa, ja olipa  nurmikkoakin leikattu pariin otteeseen. Puutarhan vanhat marjapensaat tuottavat jonkin verran marjoja, ja ihana yllätys odotti meitä, kun saavuimme 17.8 Rödsöhön. Resen perhe oli valmistanut marjoista hilloa, ja saimme maistella oman puutarhan satoa. Kiitos siitä.

Tämä viikon vierailu oli alakulon ja kaipauksen täyttämä, satoi joka päivä, mikä sinänsä ei haitannut, koska oli paljon hautajaisjärjestelyjä. Hahmottelin muistopuhetta ja katselin samalla jokinäkymää. Sattumaa vai kohtaloa, sillä sama joki virtaa lapsuuden kotini ohi, ja sama joki virtaa myös äitini lapsuuden kylän läpi.

Seuraavalla reissulla puuhastelemme ehkä taas joen varrella, onkohan jo silloin laiturin ja veneen noston vuoro.