Kaksi reissua joulukuussa Pohjanmaalle, ja kummallakin kerralla koimme sään ääripäät. Joulukuun alussa matkustimme pienten poikien kanssa junalla Kokkolaan. Pelkästään  sekin oli seikkailu, puhumattakaan neljästä päivästä, jotka vietimme  Rödsössä. Edellisestä kerrasta heidän kanssaan Perhonjoen varrella oli jo yli kolme kuukautta aikaa, mutta onkiminen oli heti mielessä perille päästyämme. Voi vain ihmetellä sitä energian määrää, mikä pienillä ihmisillä on. Itsellä oli mielessä pienet iltapäiväunet, mutta ne jäivät vain haaveiksi. Kalastamaan siis. Kalaonni ei tosin ollut sellainen kuin kesällä, mutta tärkeämpää oli itse tapahtuma.

Seuraavana päivänä saapui talvi, onneksi varastosta löytyi kaksi pulkkaa, toinen osoittautui oikein pikakiitäjäksi.   Läheltä löytyy pieni mäki, jota pojat kutsuvat vuoreksi. Monta nousua ja laskua pinkillä pikakiitäjällä ja punaisella pulkalla. Ja vielä potkukelkalla pitkin kylätietä eestaas. Illalla  riitti lyhkäsistä lyhyin  satu ja melkein sekin oli liikaa , kun  uni jo tuli.

 

 

 

 

 

Puuhaa riitti päivien jokaiseen hetkeen, leivoimme, piilotimme aarteita ja piirsimme  karttoja. Illalla taskulamppujen valossa etsiskelimme pikku aarteita ympäri pihaa ja  läheisestä puistosta. Jännittävää ja samalla hiukan pelottavaakin hiipiä pihan perukoilla. Välillä oli pidettävä mumia ja moffaa kädestä.

Neljä viikkoa myöhemmin, joulun välipäivinä saavuimme ihanan talvisään vallitessa, pakkasta sopivasti hiukan yli kymmenen astetta ja lunta maassa. Rantamaisema oli kuin postikortista, tosin jää ei vielä kantanut. Teki mieli suksiostoksille, niin tapahtuikin, mukaan tarttui sukset ja monot 5-vuotiaalle. Vielä ei ole omien vuoro, on odotettava keväthankia.

 

 

 

 

 

 

Seuraavana päivänä alkoi lauhtuminen, ja sitä seurasivat sateet. Taas oltiin ilman lumipeitettä, nuorten hiihdon SM-kisat peruttiin, ja meidänkin seuraavat vieraamme joutuivat siitä syystä muuttamaan varaustaan. Jotakin hyvää lämmöstä oli, hyasintit saivat levittää voimakasta tuoksua ihan vapaasti lasiterassilla. Taisi olla viimeinen joulunaika, kun niitä hankittiin meille. Ei kiitos enää vuotavaa nenää ja vetistäviä silmiä.

Uudenvuoden ensimmäisenä arkipäivänä oli kotiinlähdön aika, ja  kas kummaa muutamassa tunnissa maassa oli paksu lumikerros. Oli pakko tehdä lumitöitä vielä lähdön hetkellä.

Ajomatka Vaasaan  oli melkoinen koettelemus, mutta siitä kotiin saakka ajoimme melkein kesäkelissä. Se säästä.