Kuukausi poissa Rödsöstä. Miltä piha mahtaa näyttää? Viidakolta ehkä? Onneksi velipojat ja muut sukulaiset ovat leikanneet nurmikon pariin kertaan. Kukkapenkit tosin ovat peittyneet koiranputkien ja nokkosten alle. Millainen voima maassa työntää kasveja kohti aurinkoa, varsinkin rikkaruohoja.

Puoli päivää aherrusta pihalla auringonpaisteessa eikä hyttysiä pahemmin näy. Mitä tämä on? Tuliko turhaan hyttys-ohvit mukaan? Ei näy mäkäräisiäkään.

Huomenna saapuvat pienet pojat äitinsä ja isänsä kanssa. Hiukan täytyy jättää nurmikkoa leikkaamatta. “Pikkutraktori” odottaa pikkuisia kuskeja.

 

Juhannuksen traditioihin kuuluu ehdottamasti veneen pesu. Vesiletku asettui luonnostaan 3-vuotiaan käteen ja harja yhtä luonnostaan moffalle. Vene kastui vauhdilla ja niin kastui moffakin. Taisi käydä niin edellisenäkin vuonna.

 

 

 

 

 

 

 

Nyt veneen kokka kohti ulappaa. 3-vuotiaan logiikalla joki ajaa yhä lujempaa merta lähestyttäessä, ja silloin on viisasta palata kotisatamaan. Illalla joki ei aja ollenkaan. Totta, on aivan tyyntä. Huomenna jätämme suuret veneseikkailut ja tyydymme rantavesiin ja kumiveneeseen.

Kuukausi sitten sää suosi meitä, kun viimeksi olimme täällä. Taas on melkein yhtä auringonpaistetta. Laituri alkaa käydä ahtaaksi, tänä vuonna ei kukaan sentään putoa veteen. Vesileikit kiehtovat sekä pieniä että isompia ihmisiä.

 

Juhannuspäivänä ehdimme vielä kyläillä Kaustisella Virkkalassa pienten poikien isomummulasa. Siellä tavattiin serkkuja ja pikkuserkkuja. Keltainen traktori sai ilmeet vakaviksi, kaikki oli suurta ja vähän rasvaistakin. OIKEA työkone kauhoineen ja nostureineen.

Paljon kokemuksia ja tapahtumia yhden juhannuksen aikaan ja vielä monen tunnin junamatkakin kotiin täpötäydessä vaunussa.

Sunnuntai-iltapäivällä olemme yhtäkkiä kahdestaan talossa. Tyhjää ja hiljaista. Vain lokit kirkuvat veden yllä. Huomenna on siivous- ja lähtöpäivä. Tänään nautimme.